Yleisiä väärinkäsityksiä opioidiriippuvuudesta
Opioidiriippuvuuteen liittyvä häpeäleima eli stigma on juurtunut syvälle yhteiskuntaan ja perustuu ennakkoluuloihin. Moni uskoo virheellisesti, että riippuvuus johtuu epäonnistumisesta, heikkoudesta tai tahdonvoiman puutteesta. Tämän osion tavoitteena on muuttaa tätä käsitystä tuomalla esiin riippuvuuteen liittyviä neurologisia tekijöitä.
Riippuvuuden neurologiset tekijät
Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että opioidiriippuvuus on aivosairaus. Kun ihminen käyttää opioideja, aivoissa vapautuu enemmän dopamiinia, mikä tuottaa mielihyvän tunteen. Ajan myötä aivojen herkkyys dopamiinille kuitenkin vähenee, jolloin saman vaikutuksen saavuttamiseksi tarvitaan suurempia määriä ainetta. Tämä ei ole heikkouden merkki vaan fysiologinen muutos aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Ilman ainetta kehittyy vieroitusoireita, kuten sykkeen ja verenpaineen kohoamista, levottomuutta, kuumetta, oksentelua ja ripulia. Riippuvuus tekee siis ihmisen fyysisesti sairaaksi.
Stigma hoidon esteenä
Stigma estää monia hakemasta apua riippuvuuteensa. Tuomitsemisen tai leimaamisen pelko voi olla merkittävä este hoidon hakemiselle ja saamiselle. Siksi olisi tärkeää, että yhteiskunnassa alettaisiin suhtautua opioidiriippuvuuteen kuten mihin tahansa muuhun sairauteen – että ymmärrettäisiin sen vaativan lääketieteellistä ja psykologista hoitoa. Opioidiriippuvuudesta pitäisi myös voida keskustella avoimesti ja yleisellä tasolla, kuten mistä tahansa muusta sairaudesta.
Stigma ja riippuvuus
Lääkitys on keskeinen osa opioidiriippuvuuden hoitoa, mutta siihen liittyy monia harhaluuloja. Monet uskovat virheellisesti, että metadonin tai buprenorfiinin kaltaisten lääkkeiden käyttö osana hoitoa on vain yhden huumeen korvaamista toisella. Todellisuudessa nämä lääkkeet voivat olla hengen pelastava hoito. Ne vähentävät opioidihimoa ja edistävät aivojen kemiallisen tasapainon palautumista.
Kattava hoitosuunnitelma
Lääkkeet vähentävät vieroitusoireita ja aineenhimoa, mikä tarjoaa opioidiriippuvaisille mahdollisuuden toipua ja palata osaksi yhteiskuntaa. On tärkeää ymmärtää, että lääkitys on vain yksi osa kattavaa hoitosuunnitelmaa, johon kuuluu myös psykologista tukea, terapiaa ja tukiryhmiin osallistumista.
"Jos tarvitsee lääkettä, ei ole terve"
Riippuvuus voi kehittyä kenelle tahansa
Opioidiriippuvuuteen ei sairastu vain jokin tietty ihmistyyppi – se voi kehittyä kenelle tahansa. Sairaus ei erottele ihmisiä.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että riippuvuus olisi valinta eikä sairaus. Tämä harhaluulo johtaa virheellisiin oletuksiin siitä, että ihminen, jolla on riippuvuus, voisi yksinkertaisesti päättää lopettaa opioidien käytön. Todellisuudessa opioidiriippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa aivojen toimintaan ja rakenteeseen.
Pitkäkestoinen hoito ja tuki
Riippuvuus vaatii pitkäaikaista hoitoa ja tukea, aivan kuten muutkin krooniset sairaudet, kuten diabetes tai sydänsairaudet. Riippuvuuden ymmärtäminen sairautena on olennaista, jotta voidaan tarjota tehokasta hoitoa ja jotta sairastuneet saavat tarvitsemansa avun tilanteeseensa. Riippuvuudesta kärsivien on tärkeää tietää, että kyseessä on sairaus ja että siihen on saatavilla hoitoa.
"Voit vain päättää lopettaa"
Tässä osiossa tarkastellaan opioidiriippuvuutta koskevia yleisimpiä väärinkäsityksiä. Näiden harhaluulojen tarkastelu lisää ymmärrystä ja tietoisuutta sairaudesta. Tämä on olennaista riippuvuutta sairastavien tukemisen ja tehokkaiden hoitomenetelmien käyttöönoton kannalta.
Yleisiä myyttejä opioidiriippuvuudesta
Yksi yleinen väärinkäsitys on, että opioidiriippuvuuten sairastuvat vain "tietyntyyppiset” ihmiset, joilla on esimerkiksi tietynlainen sosioekonominen asema, koulutustaso tai tausta. Todellisuudessa opioidiriippuvuus voi kohdata ketä tahansa iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta, sosioekonomisesta asemasta tai koulutustaustasta riippumatta. Riippuvuus ei erottele ihmisiä, ja siihen sairastuu ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista.
Tietyt tekijät voivat kuitenkin suurentaa riippuvuuden kehittymisen riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi hoitamattomat mielenterveyshäiriöt, aiempi päihderiippuvuus tai persoonallisuushäiriöt.
Toinen yleinen myytti on, että opioidiriippuvaisen henkilön olisi helppoa "parantua" riippuvuudestaan pelkällä tahdonvoimalla tai päättäväisyydellä. Riippuvuus on kuitenkin monimutkainen, krooninen sairaus, joka vaikuttaa aivojen toimintaan ja jonka hoito vaatii usein yhdistelmän lääkitystä, psykologista tukea, terapiaa ja kuntoutusta. Riippuvuuden pelkistäminen tahdonvoimakysymykseksi sivuuttaa sairauteen liittyvät neurologiset ja psykologiset tekijät.
On myös olemassa harhakäsitys, että retkahdus tarkoittaisi täydellistä epäonnistumista. Retkahdus on kuitenkin osa monen riippuvuuden kanssa kamppailevan toipumisprosessia. Se ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen vaan merkki siitä, että hoitosuunnitelmaa on tarkistettava. Retkahdusten ymmärtäminen ja hyväksyminen osana toipumista on tärkeää, jotta niiden sattuessa voidaan tarjota asianmukaista tukea ja hoitoa.
