Olenko riippuvainen kipulääkkeistä?
Riippuvuuden kehittymistä ei aina ole helppoa havaita. Kuvitellaan, että joudut onnettomuuteen, jonka jälkeen sinulle määrätään kipulääkkeitä. Jossakin vaiheessa alat huomata, että tarvitset tavallista enemmän tabletteja tai että lääkkeet eivät enää lievitä kipua odotetulla tavalla. Tämä voi olla merkki opioidiriippuvuudesta. Jos lisäksi huomaat, että tarvitset opioideja voidaksesi hyvin ja pystyäksesi rauhoittumaan ja rentoutumaan, kyseessä on vahva varoitusmerkki riippuvuuden kehittymisestä.
Kipulääkeriippuvuuden merkkejä
Vieroitusoireet voivat ilmetä pahoinvointina, lihaskipuina, nuhana, ripulina, hikoiluna, uniongelmina tai hammassärkynä. Jos käyttämäsi lääke ei enää lievitä kipua kuten pitäisi, voi olla aika vähentää sen käyttöä ja etsiä muita keinoja kivun hallintaan. Ole tarkkana, jos huomaat voimistuvaa mielitekoa kipulääkkeitä kohtaan – se voi olla merkki riippuvuudesta. Muista, että apua on aina saatavilla.
Kipulääkkeet ja vieroitusoireet – mitä kannattaa tietää?
Lääkäri vastaa kysymyksiin
Tässä on joitakin kysymyksiä ja vastauksia, jotka auttavat hahmottamaan, miten kipulääkeriippuvuus kehittyy ja miten riippuvuuden merkit voi tunnistaa.
Tohtori Christian Simonsberg
Christian Simonsberg on ruotsalainen psykiatri ja kivunhoidon erikoislääkäri, joka on työskennellyt vuosien ajan opioidien, riippuvuuden ja kivun parissa. Christian oli mukana käynnistämässä Subutex- ja metadonihoito-ohjelmaa Göteborgissa 20 vuotta sitten. Vuosien varrella Christianille on ollut erityisen tärkeää taistella riippuvuuteen liittyvää leimautumista ja häpeää vastaan. Riippuvuus on sairaus, ja siihen sairastuneita tulee hoitaa samalla empatialla, kunnioituksella ja tieteellisellä otteella kuin muitakin potilaita.
“Joillekin potilaille on kehittynyt riippuvuus morfiinipohjaisiin lääkkeisiin, kun terveydenhuollossa on hyväntahtoisesti mutta harkitsemattomasti määrätty näitä lääkkeitä. Nämäkin potilaat ansaitsevat luonnollisesti apua riippuvuutensa hoitoon."
- Christian Simonsberg
Mistä tiedän, että olen tullut riippuvaiseksi kipulääkkeistäni?
Riippuvuusongelman syntyminen on usein asteittainen prosessi, jossa ihmisen ajatukset alkavat pyöriä yhä enemmän lääkkeen ympärillä. Mahdollinen varhainen merkki riippuvuuden kehittymisestä on halu suurentaa annosta. Toinen mahdollinen riippuvuuden merkki on, että alat tuntea olosi huonoksi juuri ennen seuraavan annoksen ottamista ja että alat ottaa “seuraavan” annoksen yhä aikaisemmin. Huomaat, että lääke ei riitä niin kauan kuin sen reseptin mukaan pitäisi, mutta et oikein pysty hallitsemaan tilannetta, vaan sama toistuu kerta toisensa jälkeen. Jos läheisesi alkavat huomautella sinulle siitä, että lääkkeen käyttö on muuttanut sinua ihmisenä, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Jos huomaat valehtelevasi lääkärille tablettien käytöstä, jotta saisit lisää lääkettä, tai jos valehtelet läheisillesi käytön peittelemiseksi, käyttäytymisesi alkaa häiriintyä. Tällainen käytöksen häiriintyminen on riippuvuussairauden ydin.
Miten minun tulisi toimia, jos olen tullut riippuvaiseksi ja haluan lopettaa morfiinitablettien käytön?
Keskustele lääkärisi kanssa siitä, että et pysty lopettamaan lääkkeen käyttöä omatoimisesti, vaikka haluaisit. Pyydä ohjeita lääkkeen käytön asteittaiseen vähentämiseen ja tukea opioideista vieroittautumiseen. Jos lääkkeen käytön asteittainen vähentäminen avohoidossa ei onnistu, sairaalassa annettava vieroitushoito saattaa olla mahdollinen vaihtoehto. Jos lopettaminen ei näilläkään keinoilla onnistu, voit saada lähetteen erikoistuneeseen korvaushoitoyksikköön, jossa vaikeita riippuvuustiloja hoidetaan erityisillä lääkkeillä. Näissä yksiköissä hoidetaan potilaita, jotka eivät terveydenhuollon antamasta tuesta huolimatta pysty lopettamaan opioidien käyttöä.
Miksi en pysty lopettamaan opiaattien käyttöä, vaikka epätoivoisesti haluan lopettaa?
Eräs tunnettu riippuvuuslääkäri on kuvannut riippuvuuden kehittymistä "aivojen kaappaamiseksi”. Tällöin käyttäytymistä ei enää ohjaa oma tahto vaan aivojen palkitsemisjärjestelmän häiriintynyt toiminta. Häiriintynyt palkitsemisjärjestelmä ohjaa käyttäytymistä usein jopa päinvastaiseen suuntaan kuin ihminen itse haluaisi.
Olen lukenut, ettei morfiinipohjaisista lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi, jos niitä käyttää kivunlievitykseen eikä päihtymistarkoituksessa. Pitääkö tämä paikkansa?
Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Morfiinivalmisteet eivät ole kohteeseensa hakeutuvia robotteja, jotka vaikuttaisivat ainoastaan niihin aivojen osiin, jotka käsittelevät kipuaistimusta. Ne vaikuttavat aivojen kaikkiin osiin, myös niihin osiin, joissa riippuvuus syntyy. On kuitenkin myös suuri joukko ihmisiä, jotka eivät koe morfiinin vaikutuksia miellyttävinä. Heillä on luonnollisesti paljon pienempi riski tulla riippuvaisiksi kuin niillä, joille morfiinivaikutus tuottaa kivunlievityksen lisäksi muita miellyttäviä tuntemuksia.
Jos saan morfiinivaikutuksesta kivunlievityksen lisäksi mielihyvää, onko kyseessä varhainen varoitusmerkki?
Kyllä, tämä voi olla varoitusmerkki. Mitä miellyttävämmältä morfiinivaikutus tuntuu, sitä suurempi riippuvuuden kehittymisen riski on, jos jatkat lääkkeen käyttöä. Vaikka se voikin kuulostaa nurinkuriselta, morfiinivalmisteiden tuottama euforia ja päihdyttävät vaikutukset täytyy nähdä haittavaikutuksina, jotka puhuvat vahvasti lääkkeen käytön jatkamista vastaan. Juuri tämä kipua lievittävän vaikutuksen lisäksi koettu voimakas hyvänolontunne edistää riippuvuuden kehittymistä.
Olen huomannut, että tarvitsen yhä enemmän morfiinitabletteja kivun lievittämiseen ja että alan voida huonosti tunti ennen seuraavaa tablettia. Tarkoittaako tämä, että olen tullut riippuvaiseksi?
Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, ihmisellä voi olla sekä toleranssi (tarve käyttää enemmän lääkettä saman vaikutuksen saavuttamiseksi) että vieroitusoireita (huono olo ennen seuraavaa annosta) ilman, että hänellä on riippuvuussairaus. Riippuvuussairaus on ensisijaisesti käyttäytymiseen liittyvä häiriö. Jos morfiinitablettien käyttöön tai hankkimiseen ei liity häiriintynyttä käytöstä, sinulla ei todennäköisesti ole riippuvuussairautta, vaikka sinulle olisikin kehittynyt fyysinen riippuvuus morfiinivalmisteesta. Toisaalta on myös niin, että riippuvuussairauteen liittyy lähes aina myös toleranssia ja vieroitusoireita. Ongelmaksi muodostunut toleranssi voi yksinäänkin olla riittävä peruste lääkkeen käytön asteittaiselle lopettamiselle, sillä kun toleranssi on päässyt kehittymään, sillä ei yleensä ole selkeää ylärajaa.
Tunnistatko opioidiriippuvuuden merkit?
Monet kipulääkkeitä käyttävät eivät tunnista riippuvuuttaan ennen kuin se alkaa vaikuttaa arkeen. Jos tunnet voimistuvaa lääkkeenhimoa, sinulla on vieroitusoireita tai otat lääkettä muista syistä kuin kivunlievitykseen, sinun voi olla aika tarkastella tilannettasi.
Kuulostaako tutulta?
Kipulääkeriippuvuus on salakavala ongelma, joka voi yllättää kenet tahansa ja ujuttautua elämän jokaiselle osa-alueelle. Sen kehittymistä on usein vaikeaa huomata ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä tarina kuvaa, kuinka fyysisen kivun hoito kääntyikin kamppailuksi morfiiniriippuvuutta vastaan. Tarina osoittaa, kuinka nopeasti tilanne voi muuttua ja kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota varhaisiin varoitusmerkkeihin.
Kaikki alkoi kivusta. Lääkärini ja minä kokeilimme aluksi erilaisia lääkkeitä, mutta vain morfiinitableteista oli apua. Aluksi morfiinitabletit veivät kivun pois lähes kokonaan, mutta melko pian jouduin suurentamaan annosta. Vaikka olimme lääkärin kanssa sopineet annoksen vähittäisestä suurentamisesta, tabletit loppuivat aina paljon ennen kuin niiden olisi pitänyt. Aluksi kivut pysyivät poissa monta tuntia kerrallaan, mutta ajan myötä lääkkeen vaikutus kesti vain muutaman tunnin, ja sen jälkeen kipu palasi entistä pahempana.
Samalla sekä fyysinen että henkinen vointini huononi. Hikoilin runsaasti, ja minulla oli influenssan kaltaisia särkyjä ja vilunväristyksiä. Lisäksi oloni oli epämiellyttävän ahdistunut ja levoton, enkä pystynyt rauhoittumaan. Oireet hävisivät joka kerta, kun otin annoksen, mutta aina vain lyhyemmäksi aikaa.
Aloin piilotella tabletteja kotona, koska kumppanini ja lapseni halusivat minun lopettavan. He sanoivat, että olin muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Minusta oli tullut etäinen ja omiin ajatuksiini sulkeutunut. En ollut enää läsnä heidän elämässään. Aloin valehdella myös lääkärilleni, jonka olin tuntenut pitkään ja josta pidin kovasti. Kun tabletit loppuivat, soitin hänelle ja valehtelin, että ne oli varastettu kauppareissulla heti kun olin noutanut ne tai että olin unohtanut ne bussiin. Ikään kuin olisin voinut unohtaa sen, mistä oli tullut elämäni keskipiste. Tiesin aina tarkalleen, kuinka monta tablettia minulla oli jäljellä, ja niitä oli aina liian vähän.
Lääkärini alkoi epäillä tarinoitani, joten aloin käydä yksityisillä lääkäreillä ja hakeutua päivystykseen, kun lääkkeet loppuivat. Minulla oli siedettävä olo ainoastaan pienen hetken ajan heti annoksen ottamisen jälkeen. Niitä hetkiä lukuun ottamatta elämäni oli pelkkiä vieroitusoireita, kipua ja ahdistusta. Paremman olon hetket kävivät kuitenkin yhä lyhyemmiksi. Halusin todella lopettaa lääkkeen käytön ja yritin sitä kerta toisensa jälkeen, mutta pystyin lopettamaan vain päiväksi tai kahdeksi, ennen kuin aloitin taas. Lääkkeettömät päivät olivat kamalia, ja minusta tuntui, että tulisin hulluksi. Siksi päädyin aina taas jatkamaan lääkkeen käyttöä.
Minulla oli lääkkeisiini viha-rakkaussuhde. Vasta kun otin yliannostuksen ja nuorin tyttäreni löysi minut tajuttomana ja soitti ambulanssin, tajusin olevani riippuvainen. Yliannostuksen jälkeen yritin lääkärin tuella lopettaa morfiinin käytön vähitellen, mutta se ei onnistunut,
Vasta kun sain lähetteen korvaushoitoon ja uutta sairauttani – morfiiniriippuvuutta – alettiin hoitaa, sain elämänhallintani takaisin.
